Eilen Espoon valtuusto kokoontui viimeisen kerran vuonna 2014. Valtuuston kokouksia on ollut tänä vuonna 13 kertaa. Olen ollut paikalla jokaisessa kokouksessa.
Keväällä päätettiin kaupungin talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman hyötytavoitteista ja linjauksista. Espoon tiukentuva talous onkin varjostanut koko vuotta. Säästäminen ja kaupungin toiminnan tehostaminen on puhuttanut valtuustoa jatkuvasti.Hyvä talouden hoito on perusta kaupungin tärkeimmälle tehtävälle eli palveluiden tuottamiselle. Omasta mielestäni Espoon talous on vielä kuitenkin vahva, eikä syytä palveluiden paniikkileikkauksiin ole.

Olen puhunut vuoden aikana minulle tärkeistä aiheista kuten liikelaitosmallin uudistamisen välttämättömyydstä, talouden tasa-painotuksen järkevistä tavoista, kaupungin ict-ongelmista, innovaatioiden ja yrittäjyyden edistämisestä sosiaali- ja terveysalalla sekä sosiaali- ja terveyspalveluista erityisesti vanhusten hoidosta ja omaishoidon tukemisesta ja vanhusten kotihoidonpalveluiden riittävyyden varmistamisesta.

Vuoteen on mahtunut monta tärkeää päätöstä ja pitkiä kokouksia. Osaa päätöksistä olen ollut mielelläni kannattamassa mutta moni asia olisi voinut mennä toisinkin. Työtä riittää tuleville vuosillekin.

Keväällä vuoden 2013 arviointikertomuksen käsittelyn yhteydessä puhuin valtuustolle kaupungin omistaja- ja terävöittämisen ja uudelleen tarkastelun tarpeesta. Muistutin valtuustoa kuntalain muutoksen vuoksi tarvittavista yhtiöittämisselvitysten tekemisestä kaupungin liikelaitoksista. Esitin, että selvitysten perusteella tulee ratkaista, onko kaupungille kokonaistaloudellisista hoitaa nykyisten liikelaitosten tehtäviä nykymallilla, yhtiöittää toimintoja vai kenties palauttaa osa toiminnoista peruskaupungille. Painotin, että jos selvitykset osoittavat konkreettisia muutostarpeita nykymalliin, on valtuustoon tuotava hyväksyttäväksi espoolaisen liikelaitospolitiikan periaatteet, joissa liikelaitospolitiikan kantavana periaatteena on kaupungin kokonaisetu. Sittemmin tähän liikelaitosasiaan onkin tartuttu ja ensi keväänä vihdoin tuotaneen valtuustoon esitykset liikelaitosmallin uudistamisesta.Nykyinen liikelaitosmalli on vähintäänkin sekava ja tehoton, osassa liikelaitoksia tuotantoresurssit ovat tehottomassa vajaakäytössä. Kaupungin kokonaisedun kannalta ei ole järkevää ylläpitää tehotonta järjestelmää, uudistukset ovat välttämättömiä kaupungin liikelaitoksissa.

Puheeni vanhuspalveluista 3.12.2014 Espoon valtuustossa talousarviokokouksessa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneiden palvelut on järjestettävä ensisijaisesti kotiin annettavilla palveluilla. Lain tavoite on hyvä ja inhimillinen, mutta vanhuspalvelunlain toimeenpanosta vastaavan tahon, kaupungin, on myös osoitettava lain edellyttämät voimavarat vanhusten palveluihin ja erityisesti kotihoitoon.

Espoon talousarviokirjan vanhusten palvelujen tunnusluvut osoittavat, että Espoossa tavoite kodista vanhusten ensisijaisena hoitopaikkana on otettu varsin kirjaimellisesti. Espoon tavoitteena on alentaa vanhusten laitoshoidon ja asumispalvelujen kattavuutta lähivuosina jopa tämän hetkisiä valtakunnallisia suosituksia alemmalle tasolle. Tämä kehityssuunta edellyttää kotona asumista tukevien palvelujen aktiivista kehittämistä sekä määrällisesti että laadullisesti. Tarvitaan myös muutosta asenteissa. Kotona tarjottavat palvelut eivät ole vain kunnan asia, vaan myös kuntalaisten oma vastuu vanhusten hoivasta kasvaa.

Vihreille talousarvioneuvotteluissa oli tärkeää, että vanhusten kotihoitoon ja omaishoitoon kohdennetaan lisää määrärahoja. Saatu lisämääräraha on hyvä ele osoittamaan, että Espoossa on tahtoa noudattaa vanhuspalvelulakia. Toivottavasti määrärahojen kohdennukset mietitään huolella käyttösuunnitelman yhteydessä.

Omaishoidon on laskettu säästävän Suomessa miljardeja, Espoossakin arvatenkin kymmeniä miljoonia vuodessa. Vain pieni osa omaishoitajista haluaa hakea tai saa omaishoidon tukea. Rahallisen omaishoidon tuen lisäksi omaishoitajat tarvitsevat arkeensa palveluja, kuten päivätoimintaa hoidettaville ja sijaishoitajia kotiin tai hoitopaikkoja vapaapäivien ajaksi. Kaikki omaishoitajat eivät halua viedä hoidettavaa laitokseen lomiensa ajaksi, joten kotiin vietäviä palvelumuotoja on kehitettävä.

Toivon myös että Espoossa edistetään myös kotona asumista tukevaa teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Odotan kaupungilta myös kumppanuushankkeita, jossa yhdistetään kasvavan vanhusväestön palvelujen tarve ja toinen kaupunkimme kasvava trendi eli työttömyys. Löydettäisiinkö kumppanuudessa kolmannen sektorin kanssa hankkeita, jotka työllistäisivät, vähentäisivät kunnan maksettavaksi lankeavia työmarkkinatuen kuntaosuuksia, ja toisivat samalla sijaishoitajia omaishoitajille sekä yksinasuville vanhuksille vaikka asiointiapua ja lievitystä yksinäisyyteen?

Yksinasuvien huonokuntoisten vanhusten suuri ongelma on yksinäisyys ja muistisairauden mukanaan tuomat kotona asumisen riskit.
Meille vihreille on tärkeää että lakisääteisten palvelujen lisäksi vanhusten hyvinvointia ja asumista tuetaan ennakoivilla ja toimintakykyä edistävillä palveluilla. Ennakoivista palveluista Espoossa on hyviä esimerkkejä vanhusten ryhmätoiminnassa ja palvelukeskusten toiminnassa. Palvelukeskusten eläkeläisateriat ovat esimerkki tällaisesta toiminnasta. Palvelukeskusten eläkeläisateriat on turvattava myös jatkossa, eikä viime viikkojen huhu-uhkakuva eläkeläisaterioiden tuottamisen vaaka-laudalla olosta saa toteutua, vaan palveluliiketoimen Espoo catering liikelaitoksen on jatkossakin löydettävä tavat eläkeläisaterioiden järjestämiseen.

Pyydän teitä eri lautakunnissa ja johtokunnissa toimivia valtuutettuja huomioimaan, että hyvät vanhusten palvelut eivät ole vain sosiaali- ja terveystoimen asia!