Espoon valtuustossa päätettiin 7.9.2015 ensivuoden tuloveroprosenteista. Veroprosentti säilyi ennallaan 18 prosentissa.

Pidin kaksi puhetta. Ensimmäisessä peräänkuulutin monipuolisempaa talouspolitiikkaa vaihtoehdoksi verokorotuspaineille. Toisessa puheessa puhuin lapsista. Lapsipuhe syntyi yhteistyössä valtuustoryhmämme mainion äitiasiantuntija Katja Lahden kanssa.

Kiitos Katjalle ajatuksista!

Tästä Katjan blogiin

KV 7.9.2015  Asia 9.  Vuoden 2016 talousarvion sekä vuosien 2016 – 2018 taloussuunnitelman kehys

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.  

 Espoon kaupungin talouden keskeiset tunnusluvut ja niiden kehitys jäävät kauas TATU-ohjelman tavoitteista. Pääosin tämä johtuu siitä, että kaupungin tulokehitys on ollut ja näyttää edelleen olevan heikkoa.  

Espoo investoi itsensä ylivelkaiseksi. Valtuuston päättämä investointien kehyskatto on 180 milj. vuodessa. Ensi vuonna investoinnit ylittävät kehyskaton 18 milj. eurolla ja kaudella 2016 – 2020 kaikkiaan 28 milj. eurolla. Lisäksi suunnitteilla ja ilman toteutuspäätöstä olevien hankkeiden kustannukset ovat yli 250 milj. euroa. Näiden todelliset investointikustannukset voivat olla vielä tätäkin suuremmat.

Kokonaisuudessaan investointikustannukset ovat yli 1,8 mrd. euroa vuoteen 2020 mennessä. Kun tulorahoitusta kertyy samalla ajanjaksolla parhaimmillaankin enintään 1 miljardi euroa, merkitsee tämän investointikokonaisuuden rahoittaminen vähintään 2 miljardin euron lisälainan ottamista viiden vuoden aikana. Valtaosa näistä lainoista on maksettava takaisin verotuloilla.

 Onko tämä kehityskulku luonnonlaki, johon valtuusto ja kaupungin rahoitusjohto eivät voi vaikuttaa? Kehityskulku, jossa ensi vaiheessa edessä on ylivelkaantuminen, ja seuraavassa veroprosentin nosto? Ja joka vaiheessa jatkuva palvelujen karsinta?

Väitän, että näin ei tarvitse olla. Kun tarkastelee ensi vuoden talousarvion ja taloussuunnitelman kehystä, huomaa että kaupungin talousajattelu seuraa sitä konservatiivista, suorastaan fatalistista kaavaa, jossa ainoat muuttujat ovat käyttömenot, verot ja velat. Olisi ollut luontevaa, että juuri kehyksen käsittelyn yhteydessä erilaisia rahoitusvaihtoehtoja tarkasteltaisiin monipuolisesti ja kattavasti.

Kiinnitin jo vuosi sitten tämän saman kehyskeskustelun yhteydessä huomiota siihen, että rahoitusvaihtoehtojen tarkasteluun on otettava myös taseen keventäminen, omistajapolitiikan terävöittäminen ja innovaatiokumppanuudet.  Valitettavasti näin ei ole tapahtunut.

Emokaupungin taseen loppusumma on 3,2 miljardia. Pelkästään rakennuksia on 540 milj. euron tasearvosta. Seinien omistaminen ei ole kaupungin perustehtävä. Se on väline palvelujen järjestämiseksi tai tuottamiseksi. Omistaminen ei voi myöskään olla staattista, vaan sen tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava toimintaympäristön muuttuessa.

Omistaminen sitoo huomattavan määrän Espoon kaupungin pääomaa. Pääoman tehokas käyttö ja kohdentaminen on yhtä tärkeää kuin käyttötalouden hallinta. Omaisuuden käytön tehokkuutta on arvioitava edullisuusvertailujen ja eri toimintamallien vaihtoehtoiskustannusten avulla.

Nykyisessä taloustilanteessa taseen keventäminen on oltava samalla viivalla käyttötalouden menojen tarkastelun kanssa. On tutkittava kaupungin omistamien rakennusten, kuten päiväkotien, koulujen, toimistojen yms. osalta yhtenä ratkaisuna siirtymistä välilliseen omistamiseen. Näin hallitaan korjausvelkaa ja saadaan terveellinen ja energiatehokas työ- ja palveluympäristö.

Mielestäni on selvitettävä, voidaanko kaupungin oman palvelutuotannon kiinteistökantaa myydä rajatusti esimerkiksi kiinteistörahastolle tai kiinteistösijoitusyhtiölle, johon kaupunki tulee mukaan osasijoittajaksi. Myytävistä kiinteistöistä tehdään pitkäaikaiset vuokrasopimukset, joihin sisältyy kuntokartoitus, korjaussuunnitelmat ja palvelutasositoumus.

Kaupungin pitää jäntevöittää omistajapolitiikkaa. Pitää selvittää omistusmuotojen hajauttaminen edut sekä tavoitella parempaa riskien hallintaa,  kestävää elinkeinopolitiikka ja pääoman tuottoa, siten että ratkaisut ovat pitkällä aikajänteellä kokonaistaloudellisesti kaupunkikonsernin kannalta parhaat.

Kaupungin tärkein tehtävä on palveluiden järjestäminen ja tuottaminen kaupunkilaisten eduksi ja hyvinvoinniksi. En voi hyväksyä palveluiden jatkuvaa karsimista enkä veroprosentin nostoa ensimmäisenä keinona kehysvajeiden paikkailuun:

Arvoisat valtuutetut,

Pääministeri Sipilää mukaillen haastan kaupunkia laittamaan taseet töihin!

________________________________________________________________________

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kävin aiemmin puhumassa kehyksestä rahoituksen ja taseen näkökulmasta.  Minulle tärkeää ovat riittävät ja toimivat palvelut asukkaille. Haluan puhua vielä muutaman sanan lapsista.

Säästöjä ja niukkuutta jaettaessa muistutan pääomasta nimeltä lapset. Espoossa on paljon lapsiperheitä ja tarjoamamme palvelut osuvat ja uppoavat niin lasten kuin vanhempienkin hyvinvointiin.

Varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa tai pikkukoululaisten iltapäivähoidossa EI saa olla kyse lasten vain turvallisesta säilytyksestä.  

Laadukas varhaiskasvatus ja inhimillinen kohtaaminen päiväkotiarjessa eivät tapahdu millä resursseilla tahansa – sitä eivät voi hoitaa robotit eikä sitä voi korvata kalliimmalla piirustuspaperilla. Tähän työhön tarvitaan ihminen – työkykyinen ja ammattitaitoinen ihminen, jolla on aikaa läsnäoloon.

Kasvatus on nimittäin paitsi pedagogiikkaa myös esimerkin näyttämistä. Kynäotteen lisäksi aikuisten on ehdittävä opettaa myös sosiaalisia taitoja, keskustella kiusaamisesta ja hyväksymisestä sekä sanoittaa tunteita. Sellainen esimerkki, jossa aikuinen ei ehdi tai ei kiireiltään edes huomaa, mitä vierellä tapahtuu, on viesti, mitä emme halua antaa. Kaikki järjestyy, kun on aikaa ja ryhmäkoot ja muut päivähoidon mitoitukset pidetään kohdillaan.

Lapset ovat pääomaa, joka on yhteiskunnan ja kaupunkimme tulevan hyvinvoinnin betoniperustukset. Investointeja, eli eurojen satsausta, tarvitaan käyttötalouttamme nakertavien fyysisten rakennelmien, lisäksi tulevaisuuteemme tekijöihin – lapsiin.

Laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat investointeja, joiden hedelmistä nautitaan vuosien päästä maan kilpailukyvyn ja suomalaisten hyvinvoinnin kautta.

Työssäkäyvän vanhemman paras ystävä on hyvä päiväkoti ja iltapäiväkerho ja koulu, jossa lapsi viihtyy ja kasvaa tasapainoisesti.  Jotta työssäkäynti on mahdollista, täytyy vanhempien voida levollisesti luottaa lapsen olevan turvassa ja hyvissä käsissä. Veroeurojen tilittäminen kaupungin tuloverokertymää kasvattamaan edellyttää hyviä ja joustavia päivähoidon ja iltapäivätoiminnan ratkaisuja. Riittämättömien palveluiden takia poissaolo palkkatöistä, vähentää siis myös verotulojamme.

Turvataan mahdollisuudet työnteon ja lapsiperheiden arjen yhteensovittamiseen eikä säästetä lapsiperheiden arjesta aiheuttaen samalla tulojen menetystä!

Hallituksella on leikkaustavoitteensa, mutta meidän ei tarvitse eikä pidä lähteä kritiikittömästi leikkaustouhuun mukaan.

Espoo voi olla edelläkävijä vaikka tieteessä ja taiteessa mutta myös inhimillisyydessä. Annetaan sen näkyä rahankäytössämme. Lapsien tulevaisuudesta ei ole varaa tinkiä!