Matinkylän terveysasemapalvelut säilytettävä

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin 14.3.2016 Kari Uotilan valtuustokysymystä Ison Omenan palvelutorin ja Puolarmetsän sairaalan tilakysymyksistä. Puhuin matinkyläläisiä koskettavista terveysasemapalveluiden muutosuhista ja kaupungin tilakysymyksistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kiitokset Kari Uotilalle ajankohtaisesta valtuustokysymyksestä, jokainen kysymyksen kolmesta tiedustelun aiheesta olisi ansainnut perusteellisemman vastauksen kun luettavaksemme saimme.

Kaupungin tila, omistaja- ja ostopoliittisista linjauksista pitäisi keskustella ja päättää riittävillä tiedoilla avoimesti. On vähintäänkin arveluttavaa, että veroeuroillamme tehdään tilabisnestä, jossa mahdollisesti veroeuromme valuvat verosuunnitellusti veroparatiiseihin. Toivonpa tosiaan, että kaupungissa muistetaan vastauksessa mainittu yhteiskuntavastuu.

Veroparatiisit eivät ole ovat Matinkyläistä arkea, mutta toive saavutettavista lähipalveluista on. Matinkyläläisiä huolestuttaa oman terveysaseman niin sanottu väistäminen Tapiolaan.

Jos tehtyjen päätösten mukaan toimitaan, matinkyläläiset joutuvat runsaan vuoden ajan käymään terveyskeskuksessa Tapiolassa. Matkan alkupäässä he joutuvat kulkemaan Ison Omenan terveysaseman ohi, matkustamaan metrolla Tapiolaan ja kävelemään siellä vajaan kilometrin matkan terveysasemalle – tai vaihtoehtoisesti kävelemään ensin bussille ja sitten bussipysäkiltä terveysasemalle. Terveelle aikuiselle ei tällainen matka ole ylivoimainen ongelma. Mutta jos asialla on sairas vanha ihminen, joka liikkuu huonosti, tai lapsiperhe, jossa on useampia lapsia, tilanne on vähintäänkin uuvuttava.

Päätös on syntynyt seuraavasti: Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti joulukussa 2014, että Matinkylän palvelutorin valmistuttua Matinkylän-Olarin terveysasemapalvelut tuotetaan Matinkylän terveysasemalla ja Ison Omenan palvelutorilla.  Puolarmetsän terveysasemasta luovutaan Matinkylän terveysaseman peruskorjauksen valmistuttua.

Lautakunta muutti päätöstään toukokuussa 2015 siten, että Puolarmetsän terveysasemasta aiotaan luopua suunniteltua aikaisemmin ja Matinkylän terveysasematoiminta siirretään peruskorjauksen ajaksi Tapiolaan. Matinkylän terveysaseman palvelut palaavat peruskorjatulle Matinkylän terveysasemalle syksyllä 2017. Puolarmetsän väestön terveysasemapalvelut tuotetaan Omenan palvelutorilla jo syksystä 2016.

Järkevä olisi, että Puolarmetsän terveysasema jatkaisi toimintojaan siihen saakka, kunnes Matinkylän terveysaseman peruskorjaus valmistuu. Matinkylän asukkaat asioisivat korjauksen ajan Ison Omenan palvelutorilla ja peruskorjauksen aikana valmisteltaisiin huolella – yhdessä asukkaiden kanssa – tuleva toimintamalli.

Puolarmetsän kiinteistön purkamisesta ei ole tehty poliittista päätöstä eikä aikataulua ole julkistettu. Jos kiinteistöä ei pureta heti terveysaseman poistuttua sieltä, saattaa säästöä syntyä sosiaali-ja terveystoimeen, mutta ei kaupungin kokonaistalouteen jos rakennus seisoo tyhjillään.

Kuinka moni meistä muistaa, että lokakuussa 13 hyväksyimme Puolarmetsän sairaalan peruskorjauksen hankesuunnitelman, arvoltaan 5 miljoonaa euroa. Peruskorjaaminen keskeytettiin vähin äänin vasta viime keväänä kun korjauksia oli tehty jo miljoonilla. korjausta perusteltiin meille mm tilan käyttämisenä väistötiloina vuonna 2016-2019. Rahaa poltettiin Puolarmetsän seiniin, lattioihin, ilmanvaihtoon ja ikkunoihin  tolkuttomasti kun rakennusta korjattiin tarpeettoman paljon jos puskutraktorit jo nyt kiinteistöä vaanivat.

En voi hyväksyä Matinkylä terveyspalveluiden väliaikaista siirtoa Tapiolaan, ilman että tietäisin sen olevan edes kokonaistaloudellisesti järkevää. Haluaisin kuulla vastauksen kuinka paljon menetämme vuokratuloja Puolarmetsästä siirtämältä sieltä yksityisen terveysasemaa pois, ja kuinka paljon maksamme tyhjästä talosta? Lisäksi haluaisin tietää mitkä ovat ne vastauksessa mainitut toimialojen käytännöt joilla kuntalaisia osallistetaan valmisteluun? Matinkyläläisten toiveita tuskin kovin monilla käytännöillä on kuultu.

 

Asiakasmaksuista Espoon valtuustossa 2.12.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Haluan sanoa muutaman sanan talousarviosta ja vanhuspalveluista.

Espoon linjausten mukaan iäkkäiden henkilöiden hoito ja huolenpito järjestetään ensisijaisesti ikääntyneiden koteihin. Palveluiden tulee olla helposti saavutettavissa ja niitä tulee olla tarjolla ajoissa ja tarpeen mukaan.  On hyvä asia, että Espoon talousarvion neuvottelutulos sisältää merkittävän lisämäärärahan vanhusten kotona asumisen turvaamiseen. Toivon, että sosiaali- ja terveyslautakunta kohdentaa määrärahat viisaasti ja harkiten.

Espoon talouden tasapainotusohjelma (tatu) sisältää linjauksen asiakasmaksujen täysimääräisestä keräämisestä. Asiakasmaksujen korottamiseen tulee olemaan painetta maan hallituksen linjattua asiakasmaksujen korottamisesta 30 %:lla. Näin iso korotus on kohtuuton. Kunta voi kuitenkin toistaiseksi päättää itse asiakasmaksuistaan. Meidän täytyy pystyä tekemään tarvittaessa muutoksia tatu-linjauksiin, jos tatuilu uhkaa palveluiden saatavuutta.

HUS:n hallitus teki päätöksen, jossa esitetään että asiakasmaksuja ei koroteta kuin peruspalveluiden hintaindeksi verran.Vähintään samanlaista malttia toivon Espoossakin noudatettavan, kun aikanaan päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista..

Vanhuspalveluiden ja terveyspalveluiden tehtävä on luoda hyvinvointia ja kaventaa terveyseroja. Päätöksiä tehdessä tulee huomioida, mikä vaikutus mahdollisilla maksujen korottamisilla olisi palveluita tarvitsevien mahdollisuuteen käyttää tarvitsemiaan palveluita. Hyvätuloisilla on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita, jotka jo nykyisellä maksutasolla voivat tulla kunnallisia tulosidonnaisia maksuja edullisemmaksi vaihtoehdoiksi hyvätuloisille. Maksujen korotukset kohdistuisivat kipeimmin pienituloisiin.

Maksujen korottaminen ei ole hyvää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, enkä mitenkään jaksa uskoa, että maksujen korotuksella poistetaan kestävyysvajeita. Korkeilla asiakasmaksuilla luodaan esteitä pienituloisten palveluiden saamiseen ja kasvatetaan hyvinvointi- ja terveyseroja. Maksujen mahdollisella korottamisella voidaan aiheuttaa tilanne, jossa esimerkiksi kotihoidon palvelut eivät ole enää saavutettavissa ja palveluiden kysyntä laskee, kun pienituloiset eivät käytä terveyskeskuspalveluita tai kunnan kotihoitoa. Tämä tietysti tukisi kaupungin tavoitetta hillitä henkilöstömenojen kasvua, mutta ei tukisi ikääntyneiden hyvinvointia. Ennen päätöksiä maksujen korottamisesta pitää tehdä ihmisiin kohdistuva vaikutusten arviointi, jota tällä valtuustossa on aiemmissakin puheenvuoroissa peräänkuulutettu. Kannatan valtuutettujen Värmälä ja Seppä toivomusaloitteita.

Pyydänkin päättäjiä tarkoin harkitsemaan mahdollisia maksupolitiikan keinoja ja muistamaan talousarvioneuvotteluiden pöytäkirjamerkinnän 31, jossa todetaan että maksut eivät vaikeuta kotona asumisen edellytyksiä.

Vanhuspalveluissa erityistä huomiota pitää kiinnittää omaishoitoa tukeviin palveluihin ja muistisairaiden palveluiden riittävyyteen sekä kotiin annettavissa että pitkäaikaishoidon palveluissa.

Talousarviokirjassa mainitun vastuullisen säästämisen ei saa olla itseisarvo vaan, meidän täytyy huolehtia riittävistä, vaikuttavista ja oikea-aikaisista palveluista kaikenikäisille!

 

 

Taseesta ja lapsista

Espoon valtuustossa päätettiin 7.9.2015 ensivuoden tuloveroprosenteista. Veroprosentti säilyi ennallaan 18 prosentissa.

Pidin kaksi puhetta. Ensimmäisessä peräänkuulutin monipuolisempaa talouspolitiikkaa vaihtoehdoksi verokorotuspaineille. Toisessa puheessa puhuin lapsista. Lapsipuhe syntyi yhteistyössä valtuustoryhmämme mainion äitiasiantuntija Katja Lahden kanssa.

Kiitos Katjalle ajatuksista!

Tästä Katjan blogiin

KV 7.9.2015  Asia 9.  Vuoden 2016 talousarvion sekä vuosien 2016 – 2018 taloussuunnitelman kehys

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.  

 Espoon kaupungin talouden keskeiset tunnusluvut ja niiden kehitys jäävät kauas TATU-ohjelman tavoitteista. Pääosin tämä johtuu siitä, että kaupungin tulokehitys on ollut ja näyttää edelleen olevan heikkoa.  

Espoo investoi itsensä ylivelkaiseksi. Valtuuston päättämä investointien kehyskatto on 180 milj. vuodessa. Ensi vuonna investoinnit ylittävät kehyskaton 18 milj. eurolla ja kaudella 2016 – 2020 kaikkiaan 28 milj. eurolla. Lisäksi suunnitteilla ja ilman toteutuspäätöstä olevien hankkeiden kustannukset ovat yli 250 milj. euroa. Näiden todelliset investointikustannukset voivat olla vielä tätäkin suuremmat.

Kokonaisuudessaan investointikustannukset ovat yli 1,8 mrd. euroa vuoteen 2020 mennessä. Kun tulorahoitusta kertyy samalla ajanjaksolla parhaimmillaankin enintään 1 miljardi euroa, merkitsee tämän investointikokonaisuuden rahoittaminen vähintään 2 miljardin euron lisälainan ottamista viiden vuoden aikana. Valtaosa näistä lainoista on maksettava takaisin verotuloilla.

 Onko tämä kehityskulku luonnonlaki, johon valtuusto ja kaupungin rahoitusjohto eivät voi vaikuttaa? Kehityskulku, jossa ensi vaiheessa edessä on ylivelkaantuminen, ja seuraavassa veroprosentin nosto? Ja joka vaiheessa jatkuva palvelujen karsinta?

Väitän, että näin ei tarvitse olla. Kun tarkastelee ensi vuoden talousarvion ja taloussuunnitelman kehystä, huomaa että kaupungin talousajattelu seuraa sitä konservatiivista, suorastaan fatalistista kaavaa, jossa ainoat muuttujat ovat käyttömenot, verot ja velat. Olisi ollut luontevaa, että juuri kehyksen käsittelyn yhteydessä erilaisia rahoitusvaihtoehtoja tarkasteltaisiin monipuolisesti ja kattavasti.

Kiinnitin jo vuosi sitten tämän saman kehyskeskustelun yhteydessä huomiota siihen, että rahoitusvaihtoehtojen tarkasteluun on otettava myös taseen keventäminen, omistajapolitiikan terävöittäminen ja innovaatiokumppanuudet.  Valitettavasti näin ei ole tapahtunut.

Emokaupungin taseen loppusumma on 3,2 miljardia. Pelkästään rakennuksia on 540 milj. euron tasearvosta. Seinien omistaminen ei ole kaupungin perustehtävä. Se on väline palvelujen järjestämiseksi tai tuottamiseksi. Omistaminen ei voi myöskään olla staattista, vaan sen tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava toimintaympäristön muuttuessa.

Omistaminen sitoo huomattavan määrän Espoon kaupungin pääomaa. Pääoman tehokas käyttö ja kohdentaminen on yhtä tärkeää kuin käyttötalouden hallinta. Omaisuuden käytön tehokkuutta on arvioitava edullisuusvertailujen ja eri toimintamallien vaihtoehtoiskustannusten avulla.

Nykyisessä taloustilanteessa taseen keventäminen on oltava samalla viivalla käyttötalouden menojen tarkastelun kanssa. On tutkittava kaupungin omistamien rakennusten, kuten päiväkotien, koulujen, toimistojen yms. osalta yhtenä ratkaisuna siirtymistä välilliseen omistamiseen. Näin hallitaan korjausvelkaa ja saadaan terveellinen ja energiatehokas työ- ja palveluympäristö.

Mielestäni on selvitettävä, voidaanko kaupungin oman palvelutuotannon kiinteistökantaa myydä rajatusti esimerkiksi kiinteistörahastolle tai kiinteistösijoitusyhtiölle, johon kaupunki tulee mukaan osasijoittajaksi. Myytävistä kiinteistöistä tehdään pitkäaikaiset vuokrasopimukset, joihin sisältyy kuntokartoitus, korjaussuunnitelmat ja palvelutasositoumus.

Kaupungin pitää jäntevöittää omistajapolitiikkaa. Pitää selvittää omistusmuotojen hajauttaminen edut sekä tavoitella parempaa riskien hallintaa,  kestävää elinkeinopolitiikka ja pääoman tuottoa, siten että ratkaisut ovat pitkällä aikajänteellä kokonaistaloudellisesti kaupunkikonsernin kannalta parhaat.

Kaupungin tärkein tehtävä on palveluiden järjestäminen ja tuottaminen kaupunkilaisten eduksi ja hyvinvoinniksi. En voi hyväksyä palveluiden jatkuvaa karsimista enkä veroprosentin nostoa ensimmäisenä keinona kehysvajeiden paikkailuun:

Arvoisat valtuutetut,

Pääministeri Sipilää mukaillen haastan kaupunkia laittamaan taseet töihin!

________________________________________________________________________

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kävin aiemmin puhumassa kehyksestä rahoituksen ja taseen näkökulmasta.  Minulle tärkeää ovat riittävät ja toimivat palvelut asukkaille. Haluan puhua vielä muutaman sanan lapsista.

Säästöjä ja niukkuutta jaettaessa muistutan pääomasta nimeltä lapset. Espoossa on paljon lapsiperheitä ja tarjoamamme palvelut osuvat ja uppoavat niin lasten kuin vanhempienkin hyvinvointiin.

Varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa tai pikkukoululaisten iltapäivähoidossa EI saa olla kyse lasten vain turvallisesta säilytyksestä.  

Laadukas varhaiskasvatus ja inhimillinen kohtaaminen päiväkotiarjessa eivät tapahdu millä resursseilla tahansa – sitä eivät voi hoitaa robotit eikä sitä voi korvata kalliimmalla piirustuspaperilla. Tähän työhön tarvitaan ihminen – työkykyinen ja ammattitaitoinen ihminen, jolla on aikaa läsnäoloon.

Kasvatus on nimittäin paitsi pedagogiikkaa myös esimerkin näyttämistä. Kynäotteen lisäksi aikuisten on ehdittävä opettaa myös sosiaalisia taitoja, keskustella kiusaamisesta ja hyväksymisestä sekä sanoittaa tunteita. Sellainen esimerkki, jossa aikuinen ei ehdi tai ei kiireiltään edes huomaa, mitä vierellä tapahtuu, on viesti, mitä emme halua antaa. Kaikki järjestyy, kun on aikaa ja ryhmäkoot ja muut päivähoidon mitoitukset pidetään kohdillaan.

Lapset ovat pääomaa, joka on yhteiskunnan ja kaupunkimme tulevan hyvinvoinnin betoniperustukset. Investointeja, eli eurojen satsausta, tarvitaan käyttötalouttamme nakertavien fyysisten rakennelmien, lisäksi tulevaisuuteemme tekijöihin – lapsiin.

Laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat investointeja, joiden hedelmistä nautitaan vuosien päästä maan kilpailukyvyn ja suomalaisten hyvinvoinnin kautta.

Työssäkäyvän vanhemman paras ystävä on hyvä päiväkoti ja iltapäiväkerho ja koulu, jossa lapsi viihtyy ja kasvaa tasapainoisesti.  Jotta työssäkäynti on mahdollista, täytyy vanhempien voida levollisesti luottaa lapsen olevan turvassa ja hyvissä käsissä. Veroeurojen tilittäminen kaupungin tuloverokertymää kasvattamaan edellyttää hyviä ja joustavia päivähoidon ja iltapäivätoiminnan ratkaisuja. Riittämättömien palveluiden takia poissaolo palkkatöistä, vähentää siis myös verotulojamme.

Turvataan mahdollisuudet työnteon ja lapsiperheiden arjen yhteensovittamiseen eikä säästetä lapsiperheiden arjesta aiheuttaen samalla tulojen menetystä!

Hallituksella on leikkaustavoitteensa, mutta meidän ei tarvitse eikä pidä lähteä kritiikittömästi leikkaustouhuun mukaan.

Espoo voi olla edelläkävijä vaikka tieteessä ja taiteessa mutta myös inhimillisyydessä. Annetaan sen näkyä rahankäytössämme. Lapsien tulevaisuudesta ei ole varaa tinkiä!

 

Espoon catering

Espoon kaupunginvaltuusto päätti viime kokouksessaan elokuussa yhtiöittää Espoon palveluliikelaitosten Espoo cateringin kaupungin sisäiseksi ns. in house yhtiöksi. Vastustin päätösesitystä, joka oli strategisesti perusteeton ja työntekijöiden kannalta valitettava.

Puheeni valtuustossa 17.8.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Espoo Catering -liikelaitoksen uudeksi organisointitavaksi esitetään kaupungin omistamaa in house –yhtiötä. Esitystä perustellaan lähinnä kahdella asialla: kuntalain ja kilpailulain muutoksilla sekä kaupungin taloudellisuus ja tuottavuus (TATU) ohjelman tavoitteilla.

Tarkastelen näiden perustelujen pitävyyttä.
Kuntalain ja kilpailulain mukaan se osa liikelaitosta, jossa toimitaan markkinoilla kilpailutilanteessa, tulee lopettaa tai yhtiöittää. Valmisteluaineistossa on kuitenkin sivuutettu kuntalain 127 §, jossa luetellaan yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat poikkeukset.

Yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä kunta voi hoitaa omana toimintanaan tehtävää, jos toiminnan on katsottava olevan vähäistä. Kunta voi tuottaa palveluja kunnan tai tytäryhteisön palveluksessa oleville henkilöille palvelussuhteen perusteella, esimerkiksi henkilöstö ruokailua. (KuntaL 127 § 1 ja 6)

Cateringin osalta tämä merkitsee sitä, että on tarkasteltava ulkoista myyntiä tarkemmin. Ulkoinen myynti on listatekstin mukaan 2,18 milj. euroa eli vain noin 4,8 % liikevaihdosta. Tätä on jo sinänsä pidettävä kuntalain tarkoittamana vähäisenä toimintana.

Asia muuttuu vielä selkeämmäksi, kun tarkastellaan ulkoisen myynnin rakennetta. Suurin osa myynnistä on henkilöstöruokailua (1,5 milj. euroa). Tällöin muun vähäisen toiminnan osuudeksi jää vain 0,7 milj. euroa eli 1,5 % liikevaihdosta.

Ainoa johtopäätös tästä on, että lainsäädännön muutoksilla ei voida perustella tehtyä esitystä.

Entä sitten esityksen toinen perustelu: talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman tavoitteet?

Ohjelmasuunnitelman mukaan pitää arvioida omistaja-tilaaja-tuottaja -rooleja ja nykyistä toimintamallia. Valmisteluaineisto keskittyy lähinnä vaihtoehtojen teknis-taloudellisiin oletuksiin. Sen sijaan strateginen pohdinta puuttuu, samoin yhtiöittämisen liittyminen kaupungin omistajapolitiikkaan.

Vaihtoehdot eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Vaihtoehdot 1-3 keskittyvät ulkoisen myynnin eliminointiin. Vaihtoehtona 4 esitettyä yhtiöittämistä tulisi taas tarkastella in house vaihtoehtoa laajemmin. Muut kuin in house yhtiöittämismallit on jätetty arvioinnin ulkopuolelle.

Kysymysmerkiksi jää esitetyn vaihtoehto neljän in house-mallin järkevyys: kysynkin teiltä arvoisat kokoomuslaiset ja muut markkinatalouden kannattajat, mitä tekemistä in house yhtiöllä on markkinatalouden kanssa?

Osakeyhtiön tehtävänä on voiton tuottaminen ja arvon kasvattaminen. Yhtiöittäminen ei ole perusteltua kun yhtiön toiminta ei tähtää liiketaloudelliseen kannattavuuteen, tulorahoitus ei riitä investointeihin, eikä toiminta ei ole edes markkinaehtoista.

In house –yhtiön kannattavuuden parantaminen on vaikeaa, koska toiminta perustuu myyntiin yhdelle omistaja-asiakkaalle. Jos haetaan ratkaisua kaupungin tuotannon ja markkinoiden tuotannon väliseen kilpailuun ja tehokkuustavoitteisiin, ei in house yhtiö tuo ratkaisuja.

Taloudellisuuden ja tuottavuuden ,kehittämistä en vastusta tietystikään, mutta kaupungin perustehtävä ei ole säästäminen vaan palveluiden järjestäminen ja tuottaminen. Vaihtoehto 4 säästölaskelmat vaikuttavat fiktiivisiltä ja perustuvat säästöihin työntekijöiden palkoissa ja työehdoissa.
En voi olla sellaisen ehdotuksen takana joka perustuu säästöjen hakemiseen työntekijöiden selkänahasta. Espoon pitää olla reilu työnantaja.

Arvoisa puheenjohtaja:
Jos yhtiöittämiseen päädytään tulee sen olla ennakoiva strateginen valinta, eikä hallinnollinen reagointi toimintaympäristön oletettuihin vaateisiin. Esityksessä ei ole osoitettu selvää juridista perusteita sille, miksi Catering tulisi yhtiöittää.

Valmisteluaineistosta puuttuvat esimerkiksi yhtiön strategia, liiketoimintasuunnitelma, laskelmat liikevaihdon ja kulujen kehityksestä, Vasta näiden perusteella voitaisiin arvioida yhtiöittämisen vaikutuksia. Esityksessä ei ole osoitettu siis myöskään pitäviä taloudellisia perusteita sille, miksi Catering tulisi yhtiöittää.

En siis kannata esitystä yhtiöittämisestä. En ole valmis romuttamaan erittäin hyvin toimivaa liikelaitosta esitetyillä perusteilla.

Espoo cateringin organisointitavan tulee olla perusteltu, hyvin valmisteltu ja tärkein asia ei saa unohtua. Kaupungin ja meidän päättäjien tulee varmistua että tehtävällä päätöksellä mahdollistamme terveellisen ja kestävällä tavalla järjestelyn ateriatuotannon kuntalaisille.

_________________________________________________________

Puhuin myös kesäkuussa 2015 valtuustossa samasta aiheesta ennakoiden tulossa olevia huonoja päätöksiä:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Huhtikuun kuukausiraportti sisältää paljon huomionarvoista asiaa. Yksi näistä tärkeistä ja ajankohtaisesta asioista on Espoo catering. Pyydän teitä hyvät valtuutetut vilkaisemaan sivulta 29 cateringista raportoitua. Raportissa todetaan, että päätökset cateringin tulevaisuuden organisoinnista tehdään kesäkuussa.
Cateringin organisointitavan selvittäminen tuli ajankohtaiseksi kuntalain muututtua ja velvoitettua kuntaa yhtiöittämään toimintansa silloin, kun toimintaa harjoitetaan kilpailutilanteessa markkinoilla. Kilpailuvirasto ja EUn: kannanotot ulkoisen myyntiin ovat osaltaan pakottaneet tarkastelemaan cateringin organisointia. Espoo catering ei toimi kilpailuilla markkinoilla, mutta harjoittaa ulkoista myyntiä mm eläkeläisaterioita myymällä.
Pari viikkoa sitten luottamushenkilöille ja Espoo cateringin työntekijöille on tiedotettu Espoo catering organisointiprojektin selvityksistä. Esille on nostettu 4 vaihtoehtoa cateringin toiminnan järjestämiseksi. Vaihtoehdoissa tarkastellaan vaihtoehtoina mm ulkoisen myynnin lopettamista, ulkoisen myynnin yhtiöittämistä tai kilpailuttamista mutta myös koko cateringin yhtiöittämistä kaupungin omistamaksi inhouse yhtiöksi. Vaihtoehtoja en tarkastele kovin perusteellisesti koska päätösesitystä ei vielä ole, mutta haluan kiinnittää huomion muutamaan asiaan.
Ensinnäkin huhtikuun kuukausi raportin mukaan Espoo catering liikelaitoksen tulos on positiivinen. Espoo cateringin johto ja henkilöstö on pystynyt viime vuosina parantamaan tuottavuutta merkittävästi. Catering tuottaa terveellistä ruokaa kouluihin, päiväkoteihin ja kaupungin laitoksiin kustannustehokkaasti. Cateringin potentiaalia kuvaavat paitsi talouden tunnusluvut myös toiminnan sisältö. Toimintaa on kehitetty tuotannonohjausta tehostamalla ja kehittämällä tuotannon laatua mm käyttämällä lähi- ja luomuruokaa ja kestävää elämäntapaa on edistetty ruokahävikkiä vähentämällä. Asiakastutkimusten mukaan asiakkaat ovat cateringin toimintaan tyytyväisiä.
Catering on siis hyvin toimiva liikelaitos. Vaikka toiminnan organisointia pitää tarkastella, ei pidä tehdä kiireeseen vedoten huonoja päätöksiä hyvin toimivan liikelaitoksen romuttamisesta.
Cateringin asiat tulevat siis pian päätöksentekoon. Me päättäjät tarvitsemme päätöstemme tueksi riittävät tiedot organisointivaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Cateringin organisoinnin uudistamisen päätavoite ei ole lähteä juoksemaan oletettujen, mahdollisesti hatariin laskelmiin perustuvien säästöjen perässä. Cateringin organisointia tarkastellaan siksi, että jatkossakin ateriat tuotetaan ravitsemussuositusten mukaisesti kokonaistaloudellisesti järkevällä tavalla.
Muutoksessa on huomioitava myös kaupungin rooli vastuullisena työnantajana. Tämä kaupunki ei tarvitse säästöjä , jotka raavitaan pienituloisten työntekijöiden palkkapusseista yhtiöittämishuumassa. Henkilöstö on huomioitava muutoksessa. Ei riitä että todetaan, että henkilöstöä on informoitu, varsinkaan jos infotilaisuudet järjestetään päivän varoitusajalla, niin kuin nyt on tehty, ilman että henkilöstöllä on tosiallista mahdollisuutta infotilaisuuksiin päästä.
Pyydän valtuutettuja myös muistamaan, että yhtiöitetyn cateringin toiminnasta ei raportoitaisi säännöllisesti meille valtuutetuille, koska yhtiöitetyn cateringin toimintaa ohjaa yhtiön hallitus ja osakeyhtiölaki, ei demokraattisesti valitut luottamushenkilöt.
Jään odottamaan kattavaa luotettavaa ja perusteellista tietoa päätöksenteon tueksi jotta kesän jälkeen tehtävillä cateringpäätöksillä turvaamme sen, että jatkossakin kaupungissa tarjoillaan hyvää ja terveellistä, vastuullisesti ja laadukkaasti tuotettua ruokaa, niin eläkeläisille kuin päiväkoteihin ja kouluihinkin.

Valtuustovuosi 2014

Eilen Espoon valtuusto kokoontui viimeisen kerran vuonna 2014. Valtuuston kokouksia on ollut tänä vuonna 13 kertaa. Olen ollut paikalla jokaisessa kokouksessa.
Keväällä päätettiin kaupungin talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman hyötytavoitteista ja linjauksista. Espoon tiukentuva talous onkin varjostanut koko vuotta. Säästäminen ja kaupungin toiminnan tehostaminen on puhuttanut valtuustoa jatkuvasti.Hyvä talouden hoito on perusta kaupungin tärkeimmälle tehtävälle eli palveluiden tuottamiselle. Omasta mielestäni Espoon talous on vielä kuitenkin vahva, eikä syytä palveluiden paniikkileikkauksiin ole.

Olen puhunut vuoden aikana minulle tärkeistä aiheista kuten liikelaitosmallin uudistamisen välttämättömyydstä, talouden tasa-painotuksen järkevistä tavoista, kaupungin ict-ongelmista, innovaatioiden ja yrittäjyyden edistämisestä sosiaali- ja terveysalalla sekä sosiaali- ja terveyspalveluista erityisesti vanhusten hoidosta ja omaishoidon tukemisesta ja vanhusten kotihoidonpalveluiden riittävyyden varmistamisesta.

Vuoteen on mahtunut monta tärkeää päätöstä ja pitkiä kokouksia. Osaa päätöksistä olen ollut mielelläni kannattamassa mutta moni asia olisi voinut mennä toisinkin. Työtä riittää tuleville vuosillekin.

Keväällä vuoden 2013 arviointikertomuksen käsittelyn yhteydessä puhuin valtuustolle kaupungin omistaja- ja terävöittämisen ja uudelleen tarkastelun tarpeesta. Muistutin valtuustoa kuntalain muutoksen vuoksi tarvittavista yhtiöittämisselvitysten tekemisestä kaupungin liikelaitoksista. Esitin, että selvitysten perusteella tulee ratkaista, onko kaupungille kokonaistaloudellisista hoitaa nykyisten liikelaitosten tehtäviä nykymallilla, yhtiöittää toimintoja vai kenties palauttaa osa toiminnoista peruskaupungille. Painotin, että jos selvitykset osoittavat konkreettisia muutostarpeita nykymalliin, on valtuustoon tuotava hyväksyttäväksi espoolaisen liikelaitospolitiikan periaatteet, joissa liikelaitospolitiikan kantavana periaatteena on kaupungin kokonaisetu. Sittemmin tähän liikelaitosasiaan onkin tartuttu ja ensi keväänä vihdoin tuotaneen valtuustoon esitykset liikelaitosmallin uudistamisesta.Nykyinen liikelaitosmalli on vähintäänkin sekava ja tehoton, osassa liikelaitoksia tuotantoresurssit ovat tehottomassa vajaakäytössä. Kaupungin kokonaisedun kannalta ei ole järkevää ylläpitää tehotonta järjestelmää, uudistukset ovat välttämättömiä kaupungin liikelaitoksissa.

Puhe Espoon valtuustossa 3.12.2014

Puheeni vanhuspalveluista 3.12.2014 Espoon valtuustossa talousarviokokouksessa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneiden palvelut on järjestettävä ensisijaisesti kotiin annettavilla palveluilla. Lain tavoite on hyvä ja inhimillinen, mutta vanhuspalvelunlain toimeenpanosta vastaavan tahon, kaupungin, on myös osoitettava lain edellyttämät voimavarat vanhusten palveluihin ja erityisesti kotihoitoon.

Espoon talousarviokirjan vanhusten palvelujen tunnusluvut osoittavat, että Espoossa tavoite kodista vanhusten ensisijaisena hoitopaikkana on otettu varsin kirjaimellisesti. Espoon tavoitteena on alentaa vanhusten laitoshoidon ja asumispalvelujen kattavuutta lähivuosina jopa tämän hetkisiä valtakunnallisia suosituksia alemmalle tasolle. Tämä kehityssuunta edellyttää kotona asumista tukevien palvelujen aktiivista kehittämistä sekä määrällisesti että laadullisesti. Tarvitaan myös muutosta asenteissa. Kotona tarjottavat palvelut eivät ole vain kunnan asia, vaan myös kuntalaisten oma vastuu vanhusten hoivasta kasvaa.

Vihreille talousarvioneuvotteluissa oli tärkeää, että vanhusten kotihoitoon ja omaishoitoon kohdennetaan lisää määrärahoja. Saatu lisämääräraha on hyvä ele osoittamaan, että Espoossa on tahtoa noudattaa vanhuspalvelulakia. Toivottavasti määrärahojen kohdennukset mietitään huolella käyttösuunnitelman yhteydessä.

Omaishoidon on laskettu säästävän Suomessa miljardeja, Espoossakin arvatenkin kymmeniä miljoonia vuodessa. Vain pieni osa omaishoitajista haluaa hakea tai saa omaishoidon tukea. Rahallisen omaishoidon tuen lisäksi omaishoitajat tarvitsevat arkeensa palveluja, kuten päivätoimintaa hoidettaville ja sijaishoitajia kotiin tai hoitopaikkoja vapaapäivien ajaksi. Kaikki omaishoitajat eivät halua viedä hoidettavaa laitokseen lomiensa ajaksi, joten kotiin vietäviä palvelumuotoja on kehitettävä.

Toivon myös että Espoossa edistetään myös kotona asumista tukevaa teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Odotan kaupungilta myös kumppanuushankkeita, jossa yhdistetään kasvavan vanhusväestön palvelujen tarve ja toinen kaupunkimme kasvava trendi eli työttömyys. Löydettäisiinkö kumppanuudessa kolmannen sektorin kanssa hankkeita, jotka työllistäisivät, vähentäisivät kunnan maksettavaksi lankeavia työmarkkinatuen kuntaosuuksia, ja toisivat samalla sijaishoitajia omaishoitajille sekä yksinasuville vanhuksille vaikka asiointiapua ja lievitystä yksinäisyyteen?

Yksinasuvien huonokuntoisten vanhusten suuri ongelma on yksinäisyys ja muistisairauden mukanaan tuomat kotona asumisen riskit.
Meille vihreille on tärkeää että lakisääteisten palvelujen lisäksi vanhusten hyvinvointia ja asumista tuetaan ennakoivilla ja toimintakykyä edistävillä palveluilla. Ennakoivista palveluista Espoossa on hyviä esimerkkejä vanhusten ryhmätoiminnassa ja palvelukeskusten toiminnassa. Palvelukeskusten eläkeläisateriat ovat esimerkki tällaisesta toiminnasta. Palvelukeskusten eläkeläisateriat on turvattava myös jatkossa, eikä viime viikkojen huhu-uhkakuva eläkeläisaterioiden tuottamisen vaaka-laudalla olosta saa toteutua, vaan palveluliiketoimen Espoo catering liikelaitoksen on jatkossakin löydettävä tavat eläkeläisaterioiden järjestämiseen.

Pyydän teitä eri lautakunnissa ja johtokunnissa toimivia valtuutettuja huomioimaan, että hyvät vanhusten palvelut eivät ole vain sosiaali- ja terveystoimen asia!

Valtuustopuhe 8.9.2014

Puheeni Espoon valtuustossa 8.9.2014 kehysesityksestä 2015

Kehysesityksen rahoitus on tasapainotettu lisälainalla. Käyttötalouskehys pitää sisällään jopa palvelutason alentamista. Kehysesityksen retoriikasta voi saada käsityksen, että kaupungin tärkein tehtävä on talouden tasapainotus -tatuilu- ja säästäminen. EI, nämä ovat vain reunaehtoja – kaupungin tehtäväon tarjota asukkailleen palveluja.

Menojen jatkuva karsinta on liian kapea-alainen lähestymistapa talouden tasapainotukseen. Pitää tarkastella myös tuloeriä, sekä omaisuutta ja velkoja , eli tasetta. Vain kokonaisvaltaisella tarkastelulla voidaan muodostaa kestävä ratkaisu kasvavan kaupungin toiminnan turvaamiseen. Taseen keventämistä on syytä tutkia vaihtoehtona ennen kuin uppoamme veronkorotusten ja lainaoton suohon.

Espoon kaupungin tase viime vuonna oli runsaat 3,2 mrd. euroa. Tasetta voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Yksi on tase-erien likvidisyys, eli helposti rahaksi muutettavuus.

Sijoitusosakkeita on runsaat 480 milj. Rahoitusarvopapereita on yli 600 milj. Ryhmä ”muut arvopaperit” muuten kasvoi noin 130 milj. euroa viime tilikaudella! Kaupungin kokonaisvelka on nykytilassa siis vajaa puolet rahoitusarvopapereiden arvosta.
Lainakannan lisäys on toki silti huolestuttava.

Kaikki osakkeet eivät tietystikään ole helposti myytävissä. Valtaosa tytäryhtiöosakkeista on todennäköisesti vaikeasti rahaksi muutettavia, kuten esimerkiksi asunto- ja kiinteistöyhtiöt. Mutta todennäköisesti joukkoon kuuluu myös kaupungin ydintehtävien kannalta vähemmän tarpeellista omaisuutta. Näitä ovat esimerkiksi kaupungin omistamat parkkitalot, joiden myyntiä pitäisi tutkia.

Parkkitalojen myynti ei tietysti pelasta kaupungin taloutta. Peräänkuulutan kaupungin omistajapolitiikan terävöittämistä laajemminkin. Ovatko kaikki kaupungin omistukset tarpeellisia? Omistaminen ei ole kaupungin perustehtävä. Se on väline palvelujen järjestämiseksi.
Omistaminen ei voi myöskään olla staattista, sen tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava toimintaympäristön muuttuessa. Juuri näin pitää nyt tehdä!

Rakennuksia on kaupungin taseessa 550 milj. euron tasearvosta. Onko kaikkien rakennusten ja kiinteistöjen omistaminen tarkoituksenmukaista ? Pääoman tehokas käyttö ja kohdentaminen on yhtä tärkeää kuin käyttötalouden hallinta.

Olemme oppineet, että kiinteistöomaisuuden nykyhoitoon sisältyy suuria riskejä. Asiantuntija-arvioiden mukaan kosteus- ja homevaurioita esiintyy merkittävässä osassa rakennuksista. Taloustilanteen vuoksi kaupungin kyky hoitaa kiinteistöomaisuuttaan heikentyy. Investointikattoaikakausi uhkaa tilojen kunnossa pysymistä.

Omistajapolitiikan peruslähtökohtana tulee jatkossakin olla, että kaupunki toimii suorana tai välillisenä omistajana tai osakkeiden omistajana niissä tiloissa, joita käytetään pitkäaikaisesti palvelutuotannossa. Valinta omistamisen ja ulkoa vuokrauksen välillä tulee tehdä aina tapauskohtaisesti ja kokonaistaloudellisesti.
Toimialojen näkökulmasta palvelutuotannon tilat ovat nytkin vuokratiloja, joskin vuokranantaja on kaupungin oma Tilakeskus.

Mielestäni nyt on selvitettävä kaupungin omistamien rakennusten ja kiinteistöjen osalta siirtymistä välilliseen omistamiseen. Järjestelyssä kaupungin kiinteistöjä myytäisiin rajatusti esimerkiksi kiinteistösijoitusyhtiölle tai -rahastolle, Kaupunki voisi olla
yhtenä sijoittajana. Myytävistä kiinteistöistä tehtäisiin tietysti pitkäaikaiset vuokrasopimukset, joihin sisältyy kuntokartoitukset, korjaussuunnitelmat sekä palvelutasositoumukset.

Osana talousratkaisua tämän järjestelyn tavoitteena on korjausvelan parempi hallinta sekä terveellinen ja energiatehokas työ- ja palveluympäristö.

Mielestäni taseen keventäminen tulee olla tulevien vuosien taloussuunnittelussa samalla viivalla käyttötalouden menojen karsinnan kanssa.

Vaalitulos 2012 Espoossa.

Suuret kiitokset kaikille kamppanjaani tukeneille ja minua äänestäneille. Paikka Espoon valtuustoon jäi muutaman äänen päähän. Olen ilonen ja hämmentynytkin siitä tuesta ja äänimäärästä, jonka sain. 295 espoolaista äänesti minua. Aänimäärä toi varavaltuutetun paikan. Olen myös iloinen vihreiden asemasta Espoon toiseksi suurimpana puolueena.

Olen mukana  jatkossakin rakentamassa parempaa päätöksenteolta avoimempaa Espoota! Tästä matka jatkuu, mukanani minulla kampanjan aikana kohtaamieni satojen espoolaisten ajatukset paremman Espoon rakennusaineista. Kiitokset teille kaikille!

Ajatuksia vanhusten palveluista Espoossa

Väestön ikääntymistä ei tule nähdä ongelmana vaan voimavarana kunnassa. Suurin osa ikäihmisistä elää pitkään terveinä ja toimintakykyisinä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kuitenkin kasvaa kun Espoossa on tulevina vuosina yhä enemmän hyvin vanhoja espoolaisia. Sosiaali-ja terveyspalveluiden merkitävä tarve syntyy usein vasta elämänkaaren viime vuosina.

Huomiota on kiinnitettävä ikääntyvien espoolaisten toimintakyvyn ja terveyden edistämiseen laajemmin kuin vain sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoamalla. Kuntalaisten omatoimista vastuuntottoa hyvinvoinnista on tuettava tarjoamalla mahdollisuuksia myös liikunta- ja kulttuuripalveluihin.

Ikääntyviä espoolaisia ei tule nähdä ryhmänä, joka vain kasvattaa sosiaali- ja teveyspalveluiden kysyntää. Ikääntyneet ovat voimavara vapaaehtoistyössä ja myös perheiden sisällä sukupolvien välisessä hoivassa.

Niistä ikääntyneistä espoolaisista, jotka eivät enää toimintakyvyn alennettua selviä omatoimisesti, on pidettävä huolta. Tiukentuvat taloudellinen tilanne asettaa kunnan tilanteeseen, jossa vanhat toimintamallit ikääntyneiden palveluissa eivät enää toimi. Ympärivuorokautista hoiva-asumista on tarjottava niissä tilanteissa, joissa kotona asuminen ei esimerkiksi muistisairauden vuoksi ole tuettunakaan mahdollista. Espoo järjestää jo tällä hetkellä määrällisesti paljon ympärivuorokautista hoiva-asumista. Hoiva-asumista on lisätty merkittävästi 2000- luvulla.

Harva ikäääntynyt espoolainen kuitenkaan haluaa muuttaa pois omasta kodistaan. Vanhustenpalveluissa huomio on keskitettävä kotona asumisen mahdollistaviin palveluihin. Kotona asumisen on oltava vaihtoehto niin kauan kuin se on ikääntyneelle paras ja turvallisin vaihtoehto. Kunnan palveluiden määrällisen lisäämisen lisäksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota palveluiden sisältöön ja palveluvalikoimaan. On kehitettävä uusia kotona asumista tukevia palveluita.

Kunnan on tuettava asukkaita ja perheitä omaehtoiseen vastuunottoon ikääntyneiden kotona asumisen turvaamisessa. Perheiden omat voimavarat muodostavat suuren mahdollisuuden ikääntyneiden kotona-asumisen turvaamiseen. Espoossa on aktivisesti kehitettävä omaishoidontukea ja omaishoitoa tukevia palveluita. Yksinäisyys ja sosiaalinen eriytyneisyys on ongelma monella ikääntyneellä espoolaisella. Tarjolla on oltava erilaisia ryhmätoimintamuotoja. Kunnan pitää järjestää ikääntyneille päivätoimintaa ja ryhmätoimintaa liikuntatoimen, kulttuuripalveluiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyönä. Kunnan omien palveluiden lisäksi kunnan pitää edesauttaa erilaisen kuntalaisten omaan toimintaan perustuvien hyvää vanhemista tukevien toimintamuotojen syntymistä.

Ympärivuorokautista hoitoa oltava tarjolla silloin kun kotona asuminen ei ole enää ikääntyneelle mahdollista. Ympärivuorokautisen hoidon laatua on valvottava ja hoidon sisältöjä kehitettävä, niin ikääntynyt voi viettää kodinomaista ja hyvää elämää myös hoitokodissa.

Ikääntyneiden omaishoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti raskasta hoitotyötä. Monet ilman omaishoidontukea tai muita kotona hoitamista tukevia palveluita. Ympärivuorokautinen omaishoito päättyy usein omaishoitajan uupumiseen ja terveydenkin menettämiseen ellei omaishoidettavaa ja hoitajaa tueta riittävästi. Rahallisen omaishoidontuenkorvauksen lisäksi on tärkeää tarjota muitakin omaishoitoa tukevia palveluita. Omaishoidontukeen on varattava nykyistä enemmän määrärahaa. Omaishoidettavien perheille tulee tarjota neuvontaa palveluista sekä mahdollisuus päivätoimintaan.

Kunnan tehtävänä vanhusten palveluissa on järjestää kuntalaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kaikkia palveluista kunnan ei ole järkevää eikä mahdollsita tuottaa itse. Monia palveluita tuotetaan jo nyt yksityisesti, Yksityisten palveluiden ostamisessa kunnan on toimittava yhteistyössä ja kumppanuudessa yksityisten palveluiden hyvän laadun tarvaamiseksi. Hyvä vanhusten palveluiden palvelujärjestelmä koostuu sekä kunnan omista palveluista että yksityisesti tuotettavista palveluista.

Ikääntyneiden on saatava itse olla päättämässä asumisestaan ja palveluistaan riittävän tuen avulla.

Kuntalaisille on tarjottava neuvontaa erilaisista palvelumuodoista ikääntyneille suunnatuissa palveluissa. Palveluneuvonta tulee kehittää niin, että se tukee kuntalaisten omatoimisia vastuunottoa ikääntyneiden hoivan ja asumisen kysymyksissä. Kaikkia ikääntyneiden palveluista ei kunnan tarvitse itse järjestää vaan espoolaiset ovat hyvinkin halukkaita hankkimaan palveluja myös yksityisesti. Tarvittaessa ikääntyneiden palvelut pitää olla kunnan toimesta järjestettyinä ja tuotettuina, mutta lisäksi kunnan pitää tukea kuntalaisia ikääntyneiden palveluiden järjestämisessä myös yksityisesti. Kunnan pitää edesauttaa toimi-alojen ylittävällä yhteistyöllä yksityisten palveluiden tarjonnan syntymistä ja tarjota kuntalaisille tarvittaessa taloudellisia tukimuotoja palveluiden hankkimiseen.

Ikääntyneiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden hallittu määrällinen lisääminen on oltava mahdollista tarvetta vastaavasti tiukassa taloudellisessa tilanteessakin. Palveluiden tuottamiseen tarvitaan ammattitaitoista työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa. Henkilökunan saaminen lisääntyvää hoidontarvetta vastaavasti on yhä vaikeampaa tulevaisuudessa. Espoon on huolehdittava kuntana ja työnantajana siitä, että Espoo on myös hyvä paikka tehdä työtä sosiaali-ja terveyspalveluissa sekä kunnan omissa yksiköissä että ostetuissa palveluissa. Työntekijöiden työssäjaksamiseen ja työn sisältöön on kiinnitettävä huomiota, Työn- ja perhe-elämän yhteensovittamista on tuettava Espoossa toimi-alojen ylittävällä yhteistyöllä. Toimiva lasten päivähoito tukee myös hyviä vanhustenpalveluita!

Lapsiperheiden hyvinvoinnista

 

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin satsaus kannattaa, koska varmistalla hyvä ja turvallinen lapsuus ja onnistunut koulupolku ehkäistään myöhempää syrjäytymistä.

Päivähoidossa tärkeää on riittävien päiväkotipaikkojen lisäksi päivähoidon laatu. Ryhmäkoot eivät saa olla liian suuria. Erityistä tukea tarvitsevien lasten tukimahdollisuudet on turvattava. Päiväkodeissa on kasvatusvastuullisten hoitajien lisäksi oltava riittävästi avustajia.

Espoossa laadukkaan päivähoidon tulevaisuuden haaste on koulutetun henkilökunnan saaminen päivähoitoon. Hyvinvoiva henkilösto on edellytys laadukkaalle päivähoidolle. Henkilöstön jaksamiseen ja koulutusmahdollsiuuksiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Lasten kotihoitoa täytyy tukea. Kotihoidon espoolisän poistaminen niitä perheiltä, joilla osa lapsista on päivähoidossa, ei tue monilapsisten perheiden mahdollsiuuksia hoitaa lapsia kotona. Haluan korottaa Espoo-lisää ja kannatan sen maksamista kaikille niille perheille, joissa hoidetaan alle 3- vuotiasta kotona.Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tarvitaan lapsille muutakin kuin kokopäivähoitoa päiväkodeissa. Päivähoitoon ja kotihoidontukemiseen tarvitaan uusia ratkaisuja, jotta pienten lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus yhteensovittaa työ- ja perhe-elämä. Pienten lasten vanhemille pitäsi mahdollistaa päivähoidon joustavilla ratkaisuilla nykyistä paremmin myös osa-aikainen työssäolo.

Terveyspalveluissa täytyy kiinnittää huomiota lääkäripalveluiden turvaamisen lisäksi myös muihin lasten tarvitsemiin terveyspalveluin. Moni lapsi tarvitsee kasvun ja kehityksen tukemiseksi muutakin kuin neuvola- tai lääkäripalveluita. Lasten terapiapalveluiden saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Lasten puhe- ja toimintaterapiapalveluita on oltava saatavilla kunnallisena toiminta riittävästi.

Espoo haluaa tarjota lapsille ja nuorille korkeatasoiset, monipuoliset ja alueellisesti tasapuoliset koulutusmahdollisuudet. Koulutuksellinen tasa-arvon tavoitteena on huomioida oppilaiden yksilölliset ominaisuudet. Espoossa on hyvät edellytykset tarjota espoolaislapsille hyvää perusopetusta. Luokkakoot ovat alakouluissa suuret. Ei ole todennäköistä, että kuntatalous antaa mahdollisuutta ryhmäkokojen pienentämiseen. Erityisentuen tarpeessa olevien lasten tukitoimiin on kiinnitettävä huomiota. Kouluissa on oltava saatavilla tarvittaessa avustajia, niin että kaikilla oppilailla on mahdollisuus hyvään oppimisympäristöön kouluissa. Lähikoulu-ajatukseen perustuviin oppilasvalintoihin pitäisi saada joustavuutta, jos muu kuin lähikoulu tarjoisi perheelle paremman vaihtoehdon esimerkiksi turvallisen koulutien tai jonkin muun lapsen opiskelumahdollisuuksiin vaikuttavan tekijän vuoksi.